Hus pois, täällä ei ole mitään nähtävää!

Hupsista keikkaa! Melkein vuosi on vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mitään olisi saatu aikaiseksi.

Kevään tultua ompelurintamalla oli melkoisen hiljaista. Loppukesästä aktivoiduin pikkaisen ompelemaankin, mutta suurimman osan vapaa-ajasta vei puutarhan hoito.

Tarkoitus oli saada valmiiksi kesällä 2013 kesken jäänyt etupihan penger sekä aloittaa takapihalla kiviportaiden teko. Molemmat hommat sainkin valmiiksi sekä aloitin vielä takapihalla alemman pengerryksen kääntämisen. Siinä puuhassa se aika sitten menikin.

Syksyn koittaessa seuraava urakka oli saada pihalla jo monen monta vuotta olleet puut liiteriin. Useiden kottikärryllisten ja peräkärryllisten jälkeen urakka saatiin vihdoin valmiiksi. Nyt onkin mukava poltella kuivia puita takassa sekä rantaan valmistuneessa saunassa.

Ompelu on edelleen ollut kovin maltillista. Mitään ei oikeastaan ole tytöt tarvinneet. Itselleni pitäisi tehdä paljonkin uutta, mutta se kaavojen valitseminen ja muokkaaminen... huoh..

Nyt kuitenkin otan itselleni haasteen. Olen tilannut Ottobre-lehtiä numerosta 1/2012 alkaen. Suurin osa lehdistä on ollut käytössä, mutta onpa niitäkin lehtiä, joista en ole tehnyt ainoatakaan mallia ja osasta lehtiä vain yhden.

Haastankin itseni ompelemaan jokaisesta "korkkaamattomasta" lehdestä vähintään kaksi eri vaatetta sekä niistä lehdistä, joista olin vain yhtä kaavaa kokeillut, ompelemaan toisen lisää.

Tässä kuvassa vasemmanpuoleiset rivit ovat niitä, jotka ovat olleet eniten käytössä. Keskimmäisen rivin lehdistä on tullut testattua yksi kaava ja oikeanpuoleisimmat kaksi riviä edustaa niitä lehtiä, joissa kaavat yhä irroittamatta. Tämä vuosi aikaa ommella ja jos en haastetta voita, lopetan lehden tilaamisen. ps. haksahdin tilaamaan pätkän Suuri-Käsityö-lehteä, koska kylkiäiset houkutteli.. otetaan siis nekin lehdet haasteen piiriin.

Laitetaanpas vielä muutama kuva kuluneelta vuodelta:

-Sanni

Kaksi pientä elefanttia marssi näin...

Olipas mukava viikonloppu, erityisesti lauantai. Pääsin kerrankin osallistumaan ompelupäivään (tässä tapauksessa tuskin mitkään maratoonit kuitenkaan, kun yksipäiväisestä tapahtumasta kuitenkin oli kyse), joka järjestettiin nyt neljättä kertaa tämän vuoden puolella. Aikaisemmilla kerroilla oli aina jotain päällekkäistä menoa, jota ei voinut perua. Mutta nyt ei!

Kun olin ensimmäistä kertaa moisessa menossa mukana, niin olin yliarvioinut oman tehokkuuteni. Olin leikannut valmiiksi isommalle tytölle kolme mekkoa, kaksi paitaa ja leggarit, pienemmälle mekon ja leggarit. Valmiiksi asti sain samistelusetin tytöille ja sitten isommalle vielä yhden mekon ja paidan helmakäännettä vaille valmiiksi.

Mutta olipa mukava kerrankin tehdä omaan tahtiin. Ei tarvinnut välillä olla riitojen erotuomarina, laittaa ruokaa pöytään ja raivata sitä, pyyhkiä pyllyä, laittaa pienintä päiväunille eikä kukaan tullut lainaamaan mittanauhaa tai nuppineuloja ilman lupaa. :)

Näitä päiviä ehdottomasti lisää!

Tässä tytöt uusissa asuissaan. Kyllä tykkäsivät. Niin minäkin.

Kaavana mekoissa Circus horse (hihat lyhennetty) ja leggarit Ropinat. Ottobre-lehtien malleja molemmat. Kangas vuoden marinoitua, pallotrikoo vain puoli vuotta.

-S

Hello! It is a Hello Kitty!

Ystävänpäivälahjan innoittamana aplikoin toisenkin Hello Kittyn.
Tällä kertaa Kitty pääsi komistamaan velourista ommellun haalarin takamusta. Haalarin kaavan muokkasin sivu- ja takasaumattomaksi jostain blogista (jota en nyt enää millään muista!) löytämäni ohjeen avulla.

Harmikseni haalarista tuli hieman liian iso, joten pääsee käyttöön vasta vähän myöhemmin.

-S

Salainen Ystävä

Tammihaaste taisi viedä voimat ompelulta. Helmikuussa sain aikaan muutaman ompeluksen, maaliskuussa myös. Blogiin asti vasta nyt.

Virtuaalinen ompelukerho järjesti helmikuulle mukavaa tekemistä: Ystävänpäiväyllätys salaiselle ystävälle. Lahjan tuli sisältää yksi isompi ja yksi pienempi työ.

Minun salainen ystäväni sai mekkotunikan koossa 86/92 sekä aikuisen pieneen käteen sopivat vuorelliset lapaset.

Lapaskuva kiukutteli, eikä suostunut kääntymään, mutta näkyväthän ne noinkin.
Aplikoidun Hello Kittyn kuva hieman lähempää tarkasteltuna.

-S

Tammihaaste!

Olipas tammikuu.

Ilmoittauduin mukaan FB:n ompeluryhmän tammihaasteeseen, jossa tarkoituksena oli tuhota ompelemalla niin paljon kangasvarastoja, kuin suinkin mahdollista. Jokainen kulutettu kangas tuli mitata ja kirjata ylös. Samoiten jokainen uusi kangas, jonka ostit.

Noh, huonostihan siinä kävi.
Minun ompele ja laske -haasteen miinuspuolelle kertyi 9,5 metriä ja vastaavasti uusia kankaita tuli ostettua 11,7 metriä. Tämä haaste oli kaiki puolin silmiä avaava. Tajusin, että noista jo ostetuista kankaista voi myös tehdä niitä vaatteita, joita oli aikonutkin. Loppu kevät mennäänkin sitten minibudjetilla. Yksi kangas on jo ostettuna ja toista himoitsen... Tulee pitkä kevät..

Tässäpä näitä valmistuneita, kaikkia en ole ennättänyt hyvän valon aikana kuvaamaan, joten niistä kuvia (ehkä) myöhemmin.


Murulle murua:

Toiselle kullalle pitsisöpöstelyä:

Molemmille villihelmamekot:

Ja nämä housut ja veivimekon jo näittekin:

Muista ompeluksista kuvat joskus. Ehkä.


-S

SaVaWay!

Eilen illalla oli tämän vuoden ensimmäinen savaveivini. Osallistuin veiviin ostamalla yllätyspaketin Noshilta, silläkin uhalla, että tulisi esteitä. Ja melkein tulikin. Savaveivi-yllärin ostamisen jälkeen kaverini soitti, lähtisinkö hänen kanssaan harrastamaan kulttuuria. Ja läksinhän minä. Tuolla kylillä kävi esiintymässä Hanhiniemen Pauli ja ai että jäi tunnin laulu- ja soittotuokiosta hyvä fiilis! Sillä fiiliksellä sitten lähdin illan veivaukseen mukaan.

Kahden tunnin aikaraja ylittyi, mutta suotakoon se anteeksi, sillä välissä lohduttelin vesirokkoista kuopusta. Vuoden ensimmäisestä yllätyspaketista paljastui ihanaa lintukangasta, jota on tulossa myyntiin helmikuussa (ilmeisestikin). Tällä arsenaalilla läksin koitokseen mukaan:

Kaavana käytin Ottobre-lehden Circus horsea, samalla olen tehnyt ennenkin ja tiesin, mitä muutoksia tarvitsee tehdä. Ja koska viimeistely ei ole lempipuuhaani, keksin, että teen helmakaitaleen ja hihansuut ikäänkuin resorina. Eli helman raitakangas on kaksinkerroin ja saumuroitu sitten etu- ja takayläkappaleisiin kiinni. Hihoissa sama tekniikka.

Kaula-aukon huolittelin raidasta leikatulla kankaalla ja yksityiskohdaksi ajattelin, että näkyvälle puolelle jää kumpaakin raitaa näkyviin. Olisi ollut kuitenkin ehkä parempi tehdä vain jommasta kummasta väristä. Vai mitä olette mieltä?

Ja jottei yksityiskohdat tähän lopu, niin taakse tuli rusetti, jonka tekemistä olen suunnitellut liian kauan.

Mekko on kokoa 122cm ja tyttö tuumasi aamulla mekkoa sovittaessa, että "ei tullut hassumpi!". Samaa mieltä olen, eipäs tullutkaan hassumpi! Näitä (rusettimekkoja) siis jatkossa lisää.

-S