Kaapin kätköistä

Kun aloin tätä blogia kirjoittaa, kuvittelin, että tänne tulee helposti taltioitua ne omatekemät vaatteet kuvin ja sanoin. Noh, eipä ne vaan itsestään taltioidu. Olen liian laiskasti päivittänyt blogia ja ompeluksia, että ihan hävettää. Jotain kuitenkin olen saanut tehtyä, vaikka blogihiljaisuudesta voisi muuta päätellä. Osan ompeluksista olen saanut jopa onnistumaan.

Esitellään nyt sitten muutama kaapin kätkö. Ompelukset ovat valmistuneet jo aikoja sitten, mutta tämä bloggaaminen on jäänyt ja jäänyt. Tässäpä näitä siis kertaheitolla enemmänkin.

Esikoiselle t-paitoja Hoopsin kaavalla, hieman muokattuna. Riikinkukkopaitaan tuli helmalirpake, koska kankaan pituus ei muuten olisi riittänyt. Joutsenpaidan hihat meinasin ensin saumuroida väärinpäin, mutta onneksin tilanne oli vielä pelastettavissa. "Vadelmapaidasta" tuli onnistunut, hihan värit neiti valitsi itse. Helma on oikeasti ihan suora, en tiedä miksi kuvassa venkuilee noin.

Kuopukselle olen tehnyt pari paitaa, kaavat Ottobrestä, kuinkas muutenkaan. Taalainmaan hevosen kankaat saatu siskolta ja koska kankaat ennättivät kaapissa lymyillä melkein vuoden, niin paita piti tehdä paloista, että sai pituuden riittämään. Ihan kiva siitä tuli silti, vai kuvittelenko vain?

Esikoiselle tein eskarin valokuvaukseen mekkosen, kaava Ottobren Circus Horse. Kangas Ikasyriltä aikomuksena tehdä itselle jotain, mutta jälkikasvu vaati siitä mekkoa itselleen.

Molemmille tyttösille mekkoset/tunikat Metsolan joustofoteesta. Kummankin mekon kaavan pohja Circus Horse, muokattuina versioina. Pienemmälle helmafrillalla, että sai kankaan riittämään, isommalle yhtenäisestä etu- ja takakappaleesta ja helmassa resori, joka jäi liian löysäksi ja pitkäksi. Mutta menee noinkin, purkaminen ei ole lempipuuhaani.

Pienemmälle tein Circus Horsen kaavalla tunikamekon. Nämä tunikamekot on helppoja tehdä, sillä kaikki saumat pääntien kanttausta lukuunottamatta voi tehdä saumurilla. Hmm.. ennättäisiköhän tässä ennen aattoa surauttaa lapsille joulumekot samaisella kaavalla? Luultavasti, jos nyt ryhtyisi tuumasta toimeen!

-S

Kummipojalle

Tässä taannoin (okei, syyskuulla jo) oli kummipojan ristiäiset. Ajattelin, että varsinaisen lahjan lisäksi tahdon tehdä jotain omin pikku kätösin. Ja koska ajatus syntyi viime tingassa, ei kovin poikamaisia kuoseja näin kahden prinsessan äidillä ollut. Mutta. Ikasyrin sydänautovelour ruskein resorein ei mielestäni ole ollenkaan tyttömäinen. Niinpä pieni prinssi sai tämmöisen asun:

Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä nepparit. Lahkeen- ja hihansuissa pitkät resorit, että olisi käyttöikää enemmän. Kuulemma on ollut jo kovasti käytössä. Kaava Ottobre-lehdestä, numeroa (en tietenkään) muista, mutta kaavan nimi taisi olla Kirahvi.

-S

Kis kis kissanpoika...

Kis kis kissanpoika,
kissa tanssii jäällä.
Sukat kengät kainalossa,
hieno paita päällä!

Tätä hokemaa on meidän pienimmäinen tahkonnut pari viikkoa. Ihanalla heleällä kaksivuotiaan äänellä. <3
Kisuista syntyikin ajatus lähteä tekemään kisupipoa Roosa-nauha huutokauppaan. Kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Pipo kyllä valmistui, mutta ei sitä myyntiin voi laittaa.

Nämä sen sijaan laitan.

Mistäkö on kyse?
No tästä:

Roosanauha - tehdään yhdessä hyvää

Tiedätkö mikä on Roosanauha?
Se on rintasyövän kansainvälinen symboli.

Kuulun innovatiiviseen ja lämminsydämiseen ompeluporukkaan, joka haluaa olla mukana tekemässä hyvää!

4.10. on virallinen Roosanauha-päivä ja olemme keksineet tempauksen, jolla keräämme rahaa huutokaupan avulla omaan lahjoituspottiimme!

Ompelemme tuotteita, joissa kaikissa on jotain pinkkiä/roosaa.
Sen jälkeen tuotteiden kuvat ladataan Piilon sivuille huutokauppakansioon KLIK,
josta voit huutaa itsellesi uniikin käsityön!
Huutokauppa on voimassa perjantai-iltaan klo 20.00 asti,
jonka jälkeen voitetun tuotteen summa maksetaan suoraan ilman välikäsiä perustamamme keräyksen sivuille KLIK.

Maksun jälkeen huutamasi tuote postitetaan sinulle ompelijan toimesta.
Hyvä mieli tulee jo välittömästä sydämestä.

Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!

Lahjoituksen pottiin voi toki tehdä, vaikka ei huutokauppaan osallistuisikaan.
Uskomme, että jokainen euro hyvälle asialle on tärkeä!


-S

Veivaa veivaa - savaveivaa! x2

FB. Tarviiko enempää sanoa.
Virtuaaliyhteisön houkuttavuus ja koukuttavuus ovat jotain käsittämätöntä.
Niin myös nämä tekeleet.

Yllätyskangas, kaksi tuntia aikaa ja pää lyö tyhjää.
PaaPiin paketista sain sinistä aitaa. Päätin yhdistää siihen mustaa pitsiä ja punaiset napit.
Mitäs näistä tekisi?

Pienestä palasta sain mekkosen koossa 92cm+ sekä pipon.
Niin. Paitsi aika ei tälläkään kertaa riittänyt. Olenko hidas ompelija vai yritänkö haukata liian isoa palaa kerralla. No, niin tai näin, valmista tuli sitten myöhemmin.

Muutama viikko väliä ja oli seuraavan haasteen aika. Viljamin Puodin hyväntekeväisyyskampanjan jatkeena syntyi savaveivissä tiimikisa.
Kisasta ei nyt tässä sen enempää, mutta tämmöisella arsenaalilla lähdin liikenteeseen:

Liian iso kakku taas kerran.
Ei tullut leggareista ja mekosta valmista kahdessa tunnissa, vaan meni jälkitöiksi.

Tänään viimein sain viimeisteltyä viikontakaisen haasteen tekeleet.
Ruusunpuna-leggarit ja Little Lambista muokattu mekkonen. (Ottobren kaavoja, kuinkas muutoin.)
Pinkkiä ainakin on tarpeeksi! Ja ihanat hulmuhelmat!!!

Lisää hurmurointia (ja vähän muutakin)!

Kesä on mennyt huomaamatta (jälleen kerran). Paljon on ollut kyllä tekemistä, niin pihalla kuin sisälläkin. Monta kertaa on ollut mielessä bloginkin päivitys, mutta kun ei vaan ole saanut aikaiseksi... Kun ei olevinaan ole kerennyt. Nyt vihdoin päätin ottaa härkää sarvista ja laittaa parit kuvat valmistuneista vaattehista.

Hurmuri alkaa olla nyt loppuunkäytetty. Viimoisista paloista ehkä saisi jotain pientä pipoa, vaikkapa tulevalle kummipojalle. Tässä kuitenkin paita eskarilaiselle (joka tosin sanoi, että voi pitää paitaa kyllä kotona, jos ei ketään kavereita ole kylässä silloin). Paidan raitakankaan sain pilkkahinnalla Ommellisen blogin Liisalta, kiitos, olet ihana ihminen! Liisan tekemistä raitapaidoista sain vision tähän paitaan, kun ei tuota kisua ollut riittävästi. Ihana paita, vaikka itse kehunkin. Kaava Ottobrestä, Little Lamb koossa 122cm. Lehden numero taisi olla tämän vuoden ensimmäinen lehti.

Alkuperäinen ajatus oli laittaa raidasta hihat, mutta kisua ei ollutkaan tarpeeksi leveästi, joten raitaa päätyi myös sivuille. Yllättävän hyvin onnistuin soveltamaan kaavaa.

 


Tässä kummipojalle nimipäivälahjaksi lähetetty t-paita. Kovasti kuulemma tykkäsi paidasta.
Kaavana taasen Ottobrestä joku raglan-malli.

Ja teinhän minä vielä pienimmälle Mustista paidan. Kankaat sain siskoltani, kiitos! Paidan kaava on Brum Brum, jotenkin ei ehkä paitana mene vaan takkina olisi parempi. Leveä ja lyhyt. Ja vaikka muokkasinkin helmaa ja hihoja pidemmäksi, olisivat hihat voineet olla vieläkin pidemmät. Mutta pirteä paita tästä ainakin tuli!

Laitan vielä loppuun kuvan ihanista haalareista, jotka tein pienimmälle viime keväänä. Nämä ovat jo pieneksi käyneet ja myyty eteenpäin. Kivat haalarit, näitä kovasti kyllä käytettiin! Kaava muokattu Me&I-haalareista.

Hurrrrrmurointia!

Ostin tässä joitain aikoja sitten (okei, voi siitä olla jo monta kuukauttakin) erästä ihanaista kissakangasta Verson puodilta. Tarkaan en tiennyt, mitä siitä teksin ja kun vihdoin visiot selkiintyivät, ei kangasta riittänytkään niihin, joita olin suunnitellut. Onneksi sain vaihdettua palasen lisää ja niin visiot vaatteista toteutuivat.

Ensin surautin hupparin nuorimmalle. Kaavana Ottobre-lehden (3/2012) Panda-huppari koossa 92cm. Hiukan pidennetyin hihoin ja helmoin. Ei välttämättä olisi tavinnut, mutta meneehän sitten pidempään. Kaveriksi hupparille samaisen lehden Koala-housut. Pöksyt näyttivät aluksi aivan liian leveiltä, mutta päällä ovat ihan ok. Jos vielä samalla kaavalla teen, niin leveyden voisin leikata ilman saumanvaroja. Malli ei ollut tällä kerralla kovin kuvauksellinen, joten kunnollisia sovituskuvia ei nyt saatu.

Hupparin jäljiltä kankaasta jäi vain soiroja, joista leikoin ja saumuroin summamutikassa hameen. Koitin tehdä siitä sopivan tuolle meidän 2-vuotiaalle, mutta menee kyllä isosiskolleen. Helma on huoliteltu siksakilla, hyppytikkien säestämänä. Huollosta tullut koneeni tekikin hyppytikkiä, liekö johtunut vääränmallisesta alapuolasta, jonka ostin. Pitänee tutkia tilannetta.

Vaihtopalasta pikku-iita sai kesähaalarin, jotka onkin esitelty jo edellisessä postauksessa. Toivottavasti ilmat kuitenkin vielä lämpenisivät, että saisi haalarille edes muutaman käyttökerran.

Kesän toivossa leikkasin vanhasta paidastani pika-hameen, senkin nuoremmalle tyttärelle. Hameen reunat huolittelin rullapäärmeellä, onnistui ihan kivasti, vaikka ensimmäistä kertaa kyseistä ommelta kokeilinkin. Tai no, toista kertaa, sillä pitihän sitä testata, ennen kuin alkaa oikeita vaatteita tehdä. Niinpä Hanna-Elinakin sai uuden hameen.
(edit. piti ihan etsiä, että mistäs sitä löysinkään hameen ohjeen. No täällähän se oli: http://nappinja.blogspot.fi/2013/06/minuuttimekko.html )

Tässä oli yliannostus keltaista, mutta lankojen vaihtaminen saumuriin on mielestäni niin typerää, että mielellään sitä sitten teksi useamman vaatteen samanvärisin langoin.

Lisää (keltaisiakin) ompeluksia luvassa, sitten taas kun ehditään!

-S

Visiosta vaatteeksi

Minulla on ollut jos jonkinlaista visiota mielessä tietyistä kangasyhdistelmistä. Kankaat ovat marinoituneet kaapissa jo jonkin aikaa, mutta krooninen aikapula (ja jonkinsortin ompelulukko) ovat hidastaneet visioiden toteutumista. Tässä kuitenkin esittelyyn muutama valmis visio.

Esikoiselle Pehemiän raitajoustofroteesta ja Noshin skootteritrikoosta asu. Resorit on myös ostettu Noshin kaupasta. Housut ovat Ottobre-lehden Saimi-kaavalla tehdyt, mutta polvipituisiksi pätkäistyt ja paita on samaisen kaavalehden Hoops-paidasta muokattu tunika. Lehtien numerot voin tarkistaa tarvittaessa. Sovituskuvaa ei löydy, mutta tämmöinen lattiapläjäys olisi tarjolla:

Kuopukselle olin visioinut Verson Puodin hurmuri-joustofroteesta kesähaalarit raitaresorein (Pehemiältä). Hiukan naftit niistä tuli, mutta liekö kesääkään enää paljoa jäljellä. Kaava on otettu Me&I:n haalareista. Pikku-neiti innostui oikein poseeraamaan, joten tässäpä hurmuri-kuvia!

Leikottuna on vielä muutamia vaatekappaleita, odottavat aikaa ommella ne kasaan. Tosin ompelukoneeni kaipaa pikaisesti huoltoa, jonkinverran kireillä langoilla on nyt viimeiset ompelukset tehty. Mikä lie siihen yhenäkin tullut.


-S

Juhannuksen taikaa ja kadonnutta aikaa

Aika. Minuutti, tunti, ilta, viikonloppu, viikko. Oli sitä (aikaa) kuinka paljon tai vähän, niin nopeaan se tuntuu menevän. Arjet töissä, illat kotipuuhia ja viikonloppuisin monenmoista aherrusta niin pihamaalla kuin sisälläkin.

Joitain ompeluksia olen ennättänyt tehdä, mutta en ole saanut ajoiksi niitä kuvata (kunnolla). Milloin pikkumallit ovat vain venkoilleet kameran edessä milloin taas kieltäytyneet edes olemasta mallina. Itsellenikin tein mekkosen, jonka rakas mieheni risti saunapyyhkeeksi. Ajaisihan se varmaan pyyhkeen virkaa, joustofroteeta kun on. Mutta ei sentään mitä tahansa, vaan uniikkia Taikametsää. Koitan saada pyyhkeestäni jonkinlaisen edustavan kuvan, tähän väliin vähän venkoilijoita:

Lasten hoitotäti jäi juhannuksen alla lomalle ja jotain muistamista koitin kehitellä. Ajanpuutteen vuoksi hoidosta kokonaan pois jäävä tyttäreni piirti kuvioita Siwan valmiiseen puuvillakassiin. Annoin tytölle vapaat kädet toteuttaa itseään. Tällaista jälkeä siitä syntyi:

Juhannukseksi suuntasimme koko perheen voimin synnyinseuduilleni. Leppoisan juhannusviikonloppu hyvässä seurassa - voiko sitä muuta enää toivoa?
Näihin kuviin - näihin tunnelmiin..

-S

Mitä syntyy kahdessa tunnissa?

Minäkin vihdoin uskaltauduin tarttumaan FB:n ompeluryhmän haasteeseen ja osallistuin Project Runway -tyyliseen kisaan. Viikko sitten piti tilata yllätyspaketti Selialta. Paketti saapui jo keskiviikkona, mutta avaukselle oli annettu lupa vasta perjantaina klo 8.00. Ennen töihin lähtöä avasin paketin ja sieltä paljastui sateenkaariraita-trikoota kahden napin kera. Onnekseni minulla oli tätä kangasta jo entuudestaan, joten en ryhtynyt esipesemään kangasta vaan päätin käyttää sen valmiiksi esipestyn. Napit jäivät kummittelemaan mieleen, enkä millään niille meinannut keskiä käyttötarkoitusta. Enkä aluksi meinannut millään keksiä, mitä kankaasta tekisin. Noh, viimein illalla tuntia ennen haasteen alkua keksin, että minäpä aplikoin t-paitaan hienon kuvan. Ja jos syystä tai toisesta tekeminen ei onnistuisi, päätin varustautua oheistuotteiden kera. Ompeluaikaa oli ruhtinaalliset kaksi tuntia, klo 21-23. Näillä siis lähdin kisaan mukaan:

Kaksi tuntia on aika lyhyt aika, varsinkin jos tekee jotain, mitä ei ole kuin kerran aikaisemmin tehnyt. Kisan aika loppui ja tekeminen jäi puolitiehen. Aplikaation sentäs sain valmiiksi, mutta setin alaosaa en edes kerennyt aloittaa. Tässä tulos kahden tunnin jälkeen:

Tänään viimeistelin setin ja samalla sovitin sitä tyttärelleni. Housut jäi vähän löysäksi vyötäröltä, pitää vielä fiksata, mutta muuten setti oli hyvä. Haasteelliset napit löysivät tiensä lahkeensuiden kaitaleisiin ulkosivuille koristeeksi. Koitin ottaa hienoja sovituskuvia, mutta mallilla oli tohina päällä, eikä yhtään onnistunutta paikoillaan otosta syntynyt. Tässä julkaisukelposimmat:

Varmastikin osallitun tähän haasteeseen vielä uudemman kerran. Kivaa oli, vaikka valmiiksi en työtä saanutkaan.

-S