Kaksi pientä elefanttia marssi näin...

Olipas mukava viikonloppu, erityisesti lauantai. Pääsin kerrankin osallistumaan ompelupäivään (tässä tapauksessa tuskin mitkään maratoonit kuitenkaan, kun yksipäiväisestä tapahtumasta kuitenkin oli kyse), joka järjestettiin nyt neljättä kertaa tämän vuoden puolella. Aikaisemmilla kerroilla oli aina jotain päällekkäistä menoa, jota ei voinut perua. Mutta nyt ei!

Kun olin ensimmäistä kertaa moisessa menossa mukana, niin olin yliarvioinut oman tehokkuuteni. Olin leikannut valmiiksi isommalle tytölle kolme mekkoa, kaksi paitaa ja leggarit, pienemmälle mekon ja leggarit. Valmiiksi asti sain samistelusetin tytöille ja sitten isommalle vielä yhden mekon ja paidan helmakäännettä vaille valmiiksi.

Mutta olipa mukava kerrankin tehdä omaan tahtiin. Ei tarvinnut välillä olla riitojen erotuomarina, laittaa ruokaa pöytään ja raivata sitä, pyyhkiä pyllyä, laittaa pienintä päiväunille eikä kukaan tullut lainaamaan mittanauhaa tai nuppineuloja ilman lupaa. :)

Näitä päiviä ehdottomasti lisää!

Tässä tytöt uusissa asuissaan. Kyllä tykkäsivät. Niin minäkin.

Kaavana mekoissa Circus horse (hihat lyhennetty) ja leggarit Ropinat. Ottobre-lehtien malleja molemmat. Kangas vuoden marinoitua, pallotrikoo vain puoli vuotta.

-S

Hello! It is a Hello Kitty!

Ystävänpäivälahjan innoittamana aplikoin toisenkin Hello Kittyn.
Tällä kertaa Kitty pääsi komistamaan velourista ommellun haalarin takamusta. Haalarin kaavan muokkasin sivu- ja takasaumattomaksi jostain blogista (jota en nyt enää millään muista!) löytämäni ohjeen avulla.

Harmikseni haalarista tuli hieman liian iso, joten pääsee käyttöön vasta vähän myöhemmin.

-S

Salainen Ystävä

Tammihaaste taisi viedä voimat ompelulta. Helmikuussa sain aikaan muutaman ompeluksen, maaliskuussa myös. Blogiin asti vasta nyt.

Virtuaalinen ompelukerho järjesti helmikuulle mukavaa tekemistä: Ystävänpäiväyllätys salaiselle ystävälle. Lahjan tuli sisältää yksi isompi ja yksi pienempi työ.

Minun salainen ystäväni sai mekkotunikan koossa 86/92 sekä aikuisen pieneen käteen sopivat vuorelliset lapaset.

Lapaskuva kiukutteli, eikä suostunut kääntymään, mutta näkyväthän ne noinkin.
Aplikoidun Hello Kittyn kuva hieman lähempää tarkasteltuna.

-S

Tammihaaste!

Olipas tammikuu.

Ilmoittauduin mukaan FB:n ompeluryhmän tammihaasteeseen, jossa tarkoituksena oli tuhota ompelemalla niin paljon kangasvarastoja, kuin suinkin mahdollista. Jokainen kulutettu kangas tuli mitata ja kirjata ylös. Samoiten jokainen uusi kangas, jonka ostit.

Noh, huonostihan siinä kävi.
Minun ompele ja laske -haasteen miinuspuolelle kertyi 9,5 metriä ja vastaavasti uusia kankaita tuli ostettua 11,7 metriä. Tämä haaste oli kaiki puolin silmiä avaava. Tajusin, että noista jo ostetuista kankaista voi myös tehdä niitä vaatteita, joita oli aikonutkin. Loppu kevät mennäänkin sitten minibudjetilla. Yksi kangas on jo ostettuna ja toista himoitsen... Tulee pitkä kevät..

Tässäpä näitä valmistuneita, kaikkia en ole ennättänyt hyvän valon aikana kuvaamaan, joten niistä kuvia (ehkä) myöhemmin.


Murulle murua:

Toiselle kullalle pitsisöpöstelyä:

Molemmille villihelmamekot:

Ja nämä housut ja veivimekon jo näittekin:

Muista ompeluksista kuvat joskus. Ehkä.


-S

SaVaWay!

Eilen illalla oli tämän vuoden ensimmäinen savaveivini. Osallistuin veiviin ostamalla yllätyspaketin Noshilta, silläkin uhalla, että tulisi esteitä. Ja melkein tulikin. Savaveivi-yllärin ostamisen jälkeen kaverini soitti, lähtisinkö hänen kanssaan harrastamaan kulttuuria. Ja läksinhän minä. Tuolla kylillä kävi esiintymässä Hanhiniemen Pauli ja ai että jäi tunnin laulu- ja soittotuokiosta hyvä fiilis! Sillä fiiliksellä sitten lähdin illan veivaukseen mukaan.

Kahden tunnin aikaraja ylittyi, mutta suotakoon se anteeksi, sillä välissä lohduttelin vesirokkoista kuopusta. Vuoden ensimmäisestä yllätyspaketista paljastui ihanaa lintukangasta, jota on tulossa myyntiin helmikuussa (ilmeisestikin). Tällä arsenaalilla läksin koitokseen mukaan:

Kaavana käytin Ottobre-lehden Circus horsea, samalla olen tehnyt ennenkin ja tiesin, mitä muutoksia tarvitsee tehdä. Ja koska viimeistely ei ole lempipuuhaani, keksin, että teen helmakaitaleen ja hihansuut ikäänkuin resorina. Eli helman raitakangas on kaksinkerroin ja saumuroitu sitten etu- ja takayläkappaleisiin kiinni. Hihoissa sama tekniikka.

Kaula-aukon huolittelin raidasta leikatulla kankaalla ja yksityiskohdaksi ajattelin, että näkyvälle puolelle jää kumpaakin raitaa näkyviin. Olisi ollut kuitenkin ehkä parempi tehdä vain jommasta kummasta väristä. Vai mitä olette mieltä?

Ja jottei yksityiskohdat tähän lopu, niin taakse tuli rusetti, jonka tekemistä olen suunnitellut liian kauan.

Mekko on kokoa 122cm ja tyttö tuumasi aamulla mekkoa sovittaessa, että "ei tullut hassumpi!". Samaa mieltä olen, eipäs tullutkaan hassumpi! Näitä (rusettimekkoja) siis jatkossa lisää.

-S

Vesirokkoa..

Meidän perheeseen on nyt rantautunut vesirokko. Tai oikeastaan se kävi ensimmäisen kerran kylässä kaksi viikkoa sitten, mutta silloinen kohde pääsi lievillä vammoilla. Kymmenkunta näppyä, pieni kuume ja muita flunssan oireita.

Pienemmälle rokko iski senkin edestä. Reppana on yltä päältä näppyjen peitossa, viime yönä oli korkea kuume ja vointi muutenkin tukala. Nukuttiin parin tunnin pätkissä. Ensimmäiset päivät sentäs sai nukuttua kunnon päikkärit (4 tuntia!) ja minäkin sitten viimeistelin sillä aikaa muutamia housuja, jotka ovat olleet tuolla "melkein valmiit" kasassa jo joitakin viikkoja.

Isommalle Saimien kaavalla velourhousut, Jump-housujen kaavalla joustocollegepökät ja Ropinat taisi olla nimeltään nuo oranssit trikooleggarit, samalla kaavalla on pienemmän molemmat housut. Toiset on velouria ja toiset trikoota.

Kokeilinpa ensimmäistä kertaa myös Lidlistä ostettua leimasinta. Saa nähdä kuinka teksti kestää pesut. Kätevähän tuolla leimasimella olisi merkata vaatteiden koot, kun ei niitä muuten tahdo kunnolla muistaa. Ja kuva nurinniskoin kun ei mokoma suostunut asettumaan oikeinpäin.

Toivotaan meille pikaista paranemista.

-S

Jou-jou-joulua!

Edellisessä blogitekstissä uhkasin tekeväni tytöille jouluksi uudet mekot. Ja pitihän mekoille tehdä kaveriksi housut. Ja koska joulumekkoihin sointuvia tonttulakkeja ei entuudestaan ollut, piti mekin tehdä.

Ei siinä kiirus tullut, ei suinkaan. Hyvissä ajoin oli vaatteet valmiina, nimittäin pienemmän tonttutytön housut viimeistelin aattoaamuna. Mutta aaton aamut ovatkin pitkiä ja ihania, kun saa koristella kuusta kaikessa rauhassa.

Ihanasti koristellun kuusen saimmekin ja illalla joulupukin ja -tontun vierailtua, koitti hartaasti odotettu hetki: lahjojen aukaiseminen! Kannatti olla kiltti, ollaan myös tänä vuonna kilttejä. :)

-S